Vuosi 2011 lopeteltiin meikämannen taholla trooppisissa merkeissä Cartagenassa, Karibianmeren ja paikallisten Daddy Yankeeiden räpäytellessä taustalla. Syntymäpäivänä ja jouluna oli ikävä Suomeen, mutta Sylwesterinä unohdin koko jutun. Vanhan Kaupungin kaduille tulvi muurin päällä musisoivan Juan Luis Guerran laulu ja lasissa kupli skumppa, +35°C miellyttävässä meri-ilmastossa.

Chevere!

Valitettavasti heti maanantaina oli paluu karuun työläisen arkeen Bogotassa. Tutkivan journalistin kuononi väpätti kuitenkin uuden kameran kanssa kilpaa ikävistä työvelvollisuuksista huolimatta, joten palataan Kolumbian, tuon toisen muruseni, ihmeellisyyksiin vielä toisella kertaa. Mikäli ketään siis kiinnostaa kumitissit, miesten kauneuskirurgia tai kosintakuviot etelä-amerikkalaisittain.

Nyt olen liika shokissa keskittyäkseni edellä mainittuihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin teemoihin. Mä olen nimittäin muuttunut meidän faijaksi.

Ostin SISÄTOSSUT. Malli on sama Tarjoustalon samettilipokas, jota isäni on suosinut koko ikänsä, joiden hävittämisestä jokainen koirasukupolvi on tarmokkaasti huolehtinut, ja joita muu perhe on aina hävennyt.

Äiti oli oikeassa toivottaessaan hyvää syntymäpäivää ja muistuttaessa, että olen pian keski-ikäinen.

Mutta kun kotona Meksikossa on kauheen kylmät lattiat…