Hesarissa julkaistiin joskus viime vuosikymenellä Sami Sillanpään juttuja Kiinasta, olisiko ollut nimellä Kiinailmiöitä.

Muistan yhden jutun erityisesti. Siinä kerrottiin, mitä Tarja Halosen ja muiden suurhenkilöiden nimi tarkoitti kiinaksi käännettynä. Juttu loppui lakoniseen toteamukseen kirjoittajan omasta kohtalosta: hän oli itse Pieni Riisinjyvä.

Tästä tuli mieleeni, että meidän äiti kertoi joskus järkyttyneenä kuinka oli kuullut leikkipuistossa jonkun äidin kutsuvan lastaan:

“Prooke!! Nyt alas sieltä!”

Toivon, että Brookella oli vahva luonne koulussa.

Milleniumvuosina oli muistaakseni tapana nimetä kaikki perheen kakarat samalla alkukirjaimella: Jemina, Jessika, Jimi, Jere, Jesse…  Eikä haitannut, vaikka viimeisen kohdalla rupesi jo runosuoni ehtymään ja siitä tuli Jussu.

Sitten saapuivat kansallisromanttiset kaihovuodet ja Kalevala-aiheet. Ne kiljoonat “tosi erilaiset” Ainot, Reinot, Helmit, Kaunot, Akustiinat ja Yrjöt.

No, eilen bongasin facebookista yhden espoolaisen läskiposkisen Riannan. Kivat sulle ja shake your booty!

Aikuisia pitäisi luultavasti lailla kieltää antamasta lapsilleen nimiä ilman asianomaisen hyväksyntää. Tosin tässä tapauksessa minäkin olisin ollut mm.:

- Norah (Kuulosti 10-vuotiaan korvaan tosi eksottiselta, Neiti Etsivän ja poninomistajan sekoitukselta.)

- Jutta (Kiva natsinimi. Valitsin ihan itse saksantunnille.)

- Maisa (Tämän keksin Anna-lehden sarjakuvasta. Alter egoni naapurin Marin ja minun pihaleikeissä. Anteksi kaikki Maisat!)

Muistan kyllä, kuinka rupesin pitämään omasta nimestäni. Se tapahtui tasan sillä hetkellä, kun äiti paljasti, että minusta olisi tullut TEPPO, jos olisin ollut poika.

Koska kiusa se on pienikin kiusa, meillä olisi myös valmiina hyvä setti mahdolliselle jälkikasvulle Seben kanssa. Poijjaalle molempien suvuissa kulkevat kammonimet ja tyttärelle mummujen nimet perinteitä kunnioittaen:

Urpo Alberto ja Erja Teresa. Miten olisi?!

Ja sitten pitkäveto vetämään, että molemmille saadaan oikein koriseva ärrävika.