Tunnen muutamia äärimmäisiä listaihmisiä.
He väkertävät vapaaehtoisesti ja sydänverellä lukulistoja, ravintolalistoja, ostoslistoja, to-do-listoja, postituslistoja, muistilistoja, kauppalistoja, biisilistoja, treenilistoja, positiivisia asioita -listoja, pakkauslistoja, nimilistoja…
Minäkin teen listoja joskus. Ongelma on se, että pääsääntöisesti joko unohdan tai hukkaan ne ennenkuin niistä on mitään hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti en saa käsialastani enää mitään selvää viiden minsan päästä.
Alkuviikosta meidän rakennuksessa oli netti poikki ja Cablevisionin korjaajat tulivat paikalle sähläämään. Ei mennyt korjaus ihan vartissa, jos voitte mitenkään kuvitella. Taloudenhoitaja, rouva Estela, oli tulossa hommiin, joten päätin ottaa hatkat sen siliän tien varabyroolle.
Estela on tosi jees, mutta ensinnäkin hän puhuu taukoamatta monta tuntia yhtä soittoa eikä silloin työnteosta tule mitään. Toisekseen suomalainen sisälläni ei monen vuoden jälkeenkään osaa olla vaivautumatta jonkun toisen hinkatessa pikkareitani sillä aikaa kun itse siemailen kolumbialaista tummapaahtoa salongin puolella.
No, tuona epäonnen päivänä kuski ei kuitenkaan ehtinyt salamannopeaa Estelaa ennen minua hakemaan. Koska netti ei toiminut ja kännykkälinja piti pitää auki kuskin soitolle, aloin tärkeän näköisenä kirjoittamaan koneella jotain schaibelia välttyäkseni kuulemasta Estelan poikien uusimmista tempauksista.
Rupesin siinä joutessani sitten listaamaan Hesan ja DF:n plussia ja miinuksia muutamissa käänteentekevissä ja tärkeissä asioissa, joita olen ajatellut tässä viime päivinä:
1. Työpäivän pituus täällä on helposti neljä tuntia pidempi kuin Suomessa (työtunteja ei lasketa, saati että ylitöistä saisi jotain korvausta), mutta Suomessa saadaan lyhyemmässä ajassa huomattavasti enemmän aikaiseksi. Täällä joka asian hoitaminen vie tunteja/päiviä/viikkoja/loppuelämän. Aina pitää mennä paikan päälle “selvittämään” tai vähintään roikkua puhelimessa tunteja. En tiedä miltä tuntuisi laittaa vain meiliä jollekin, ja asia olisi sillä selvä. Miinus-plus?
2. Työpäivän päälle mehikolandiassa pääsee vielä jonottamaan ja vatvomaan vähän lisää. Pankissa, kaupassa, liikenteessä… you name it. Kuitenkin pitkistä duunipäivistä, aikaavievästä säätämisestä ja liikenneruhkista huolimatta ihmisillä on enemmän aikaa olla toistensa kanssa kuin Suomessa. Perheet ja pariskunnat viettävät myös enemmän aikaa yhdessä kodin ulkopuolella, arkenakin. Me käydään useita kertoja viikossa ulkona syömässä, elokuvissa jne. Useimmiten startataan pihalta samaan aikaan dinnerille naapurin katolla asuvan talkkarin perheen (sis. kolme alta seitsemänvuotiasta kersaa) kanssa. Miinus-plus?
3. Helsingissä kaikki “kiva” maksaa ihan rutosti. Toisaalta jengi tienaa myös suhteessa ihan rutosti. Jonkun muun tekemiin palveluihin rahan laittaminen on kuitenkin vähän tuhlaamista, koska siitä ei jää mitään käteen. Plus-miinus?
4. Pressanvaaleissa Pohjolassa oli aika huhheijjaa gubbea ja mammaa ehdokkaana. Silti jopa niistä kammoimmat vaikuttivat todella selväpäisiltä ja kultturelleilta Meksikon heinäkuun presientinvaalien ykkösehdokkaan rinnalla. Plus-miinus?
5. Täällä asuva ystäväni kertoi, että miehensä on hiukan vaikea ymmärtää heidän Suomen kämpän muuten mukavaa naapuria, joka alkaa valittaa melusta, jos yöllä vetää vessaa kovasti. Että mieluummin pitäisi jättää ne pökäleet sinne pönttöön aamuksi. Meidän naapurin siivoja pitää taas meikää luultavasti yhtä skitsona tapauksena. Se oli melko pöyristynyt, kun kävin pyytämässä, että josko hän voisi huudattaa sitä Luis Miguelin yhtä ja samaa biisiä repeatilla sen päivittäisen kahden tunnin silityksen ajan ulko-ovi suljettuna. Miinus-miinus?
6. Uusavuttominkin helsinkiläinen pikkunilkki osaa kytkeä lamput ja vaihtaa sulakkeet. Tai jos ei osaa niin siellähän värjöttelee pimeässä näinä huoltoyhtiöaikoina. Täällä voi laiskana vaan soittaa kaikennäköisille ammattilaishenkilöille, jotta tulevat apuun. Yleensä myös kannattaakin, esimerkiksi kaasusäiliötä “Mä painan nyt tätä kaasunappia, eli katso sä sinne sisälle tulitukun kanssa” -tyylillä sydätessä. Muuten saattaa puolisosi etutukka ja ripset kärähtää. Plus-plus?
7. Suomessa on Spotify ja ei-blokatut kalliit kännykät. Mehikossa on Grooveshark ja ilmaiset blokatut kännykät. Plus-miinus-miinus-plus?
8. Suurkaupunki ja sen rajattomat mahdollisuudet plus
9. Suurkaupunki ja sen rajattomat ongelmat miinus
10. Kyläkaupunki ja sen urbaanit juntit plus
11. Kyläkaupunki ja sen urbaanit juntit miinus
Se siitä. Plus-minus-nolla.


3 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
helmikuu 19, 2012 klo 1:22 pm
Marianne
Olet oikeassa, ei paratiisia ole olemassakaan, muuten asuisimme kaikki siella. Joka maassa on puolensa. Poikkesin vain kertomaan etta nimesin sinut ‘mielenkiintoiseksi alle 200 lukijaa’ blogiksi. Koska olet… hiton mielenkiintoinen!
helmikuu 19, 2012 klo 9:26 pm
piip007
Kiitos Marianne!! “Hiton mielenkiintoinen” on varmasti komeinta, mitä kirjallisista tuotoksistani on koskaan sanottu!! Tulen vastavierailulle blogisi!
helmikuu 23, 2012 klo 12:08 pm
Annika
Tää on tosi hauska.. näinhän se menee. Kaikki on suhteellista ja toisen plussat voi olla toiselle miinuksia. Tai juuri näin, että ne on samaa aikaa molempia.