Etelästä päivää!

Valitettavan luonnotieteellisen faktan takia en todellakaan sambaa iloisissa hellelukemissa. Täällä ekvaattorin (ks. Wikipedia) Etelänavanpuoleisissa kolkissa on nimittäin alkamassa talvi. Eli herkät loka-marraskuiset tunnelmat.

Juuri nyt myös allekirjoittaneen mieliala kulkee samoissa harmaissa sfääreissä.

Mä en ole ikinä paikalla silloin kuin pitäisi, en täällä, enkä siellä. En pääse häihinne, en tupareihisi, en vauvaa katsomaan, en kolmikymppisille. Lähetän onnittelut Facebookissa ja katson kuvista miten polttarit menivät.

Olen unelmavaimo, joka tulee hirveellä munkilla vuosipäivänä maahan klo 23:50 tax-free -suklaiden kanssa. Olen (nykyään) blondi mustalainen, ikuisella kiertomatkalla maailman äärissä. Anonyymi nomadi, jonka ainoat toistuvat rutiinit ovat taksimatkat lentokentille.

Se ketuttaa toisinaan. Maailma on joka päivä pienempi, mutta kyllä jokainen +/- 10  tunnin rygäys yläilmoissa on melko saatanallista istua vielä tänäkin päivänä.

Juuri nyt tahtoisin olla hetken Kotona. Käydä ruokakaupassa, puristella tunnin finnejä oman lavuaarin edessä, laittaa johdon seinään ilman adapteria, soittaa Sinulle kännykällä samasta aikavyöhykkeestä, ajaa bussilla kotipysäkille, puhua suomea, puhua espanjaa. Olla joskus paikalla silloin kun pitäisi.

Vaan mannen veri vetää kiertämään, tai no duunit ainakin. Kuka arvaa kuvista, missä mennään?

Mainokset